Kässähissaa

Silloin, kun aloitin tämän blogin pitämisen mietin, että pitääpä jossain vaiheessa kirjoittaa omasta käsityöhistoriasta: mistä kaikki on alkanut ja mitä ollaan lapsena ja vuosien varrella tehty. En ollut kuitenkaan pitkään aikaan päässyt käymään vanhempieni luona, joten se on vaan jäänyt roikkumaan. Nyt kun eilen tein -blogin Hanne julkaisi omia lapsuusajan käsitöitään ja haastoi muitakin tekemään saman, oli pakko lähteä viimeinkin käymään kotikotona ja etsiä vanhoja kässäjuttujani.

Mutta. Koska vanhempani ovat muuttaneet pienempään taloon ja paljon tavaraa meni vanhasta asunnosta roskiin, varmasti siellä meni myös joitakin tekemiäni tavaroita. Nyt se vähän harmittaa, mutta ei voi mitään. Jotakin vielä sentään säilyi ja löytyi. Ja vaikkei kaikista olekaan kuvia esiteltäväksi, niistä voi kuitenkin aina kertoa.

Ensimmäiset käsityömuistoni ovat varmaan 6-7-vuotiaana, kun mummoni opetti minua virkkaamaan. Aluksi tein vain pitkiä ketjusilmukkaketjuja ja purin ne ja tein uudestaan. Sitten myöhemmin mummo opetti, miten ketjusilmukkaketjuista päästään eteenpäin eli opin tasovirkkausta, jolloin sain tehtyä pieniä laukkuja ja pussukoita.

Havainnekuva.

Koulussa ensimmäisistä käsityömuistoista löytyy tietenkin eka- tai tokaluokalla tehty vohvelikangaspussukka. Omani oli keltainen ja muistan, ettei kuviot olleet siinä aivan samanlaisia loppuun asti. Muistan myös, että oli kiva tehdä pussukkaan naru. Saimme valita mieleisen värisiä lankoja ja parin kanssa sitä piti pyörittää kierteelle. Pari kieritti toiseen suuntaan ja minä toiseen.

Vähän ikävämpi muisto liittyy neulomiseen. Toisella tai kolmannella luokalla neuloimme tossut ainaoikein-neuleena, omani tein tummavihreästä langasta. Kun ensimmäinen tossu oli valmis, opettaja sanoi, että yritä saada toisesta tossusta samankokoinen äläkä neulo liian kireästi. Pienen ala-asteelaisen mielessä oli koko ajan, etten neuloisi liian kireästi, joten lopputuloksen varmaan arvaatte. Tossusta tuli todella löysä ja liian iso! Sitten sainkin sanomista opettajalta eikä tossuja voinut ikinä käyttää.

Isoäidinneliöitä opettelimme myös virkkaamaan. Virkkasimme yhdeksän neliötä ja yhdistimme ne. Ompelimme tyynyn ja ompelimme ison neliön tyynyn päälle. Tyynyni kangas oli vaaleanpunainen ja isoäidinneliöni olivat muun muassa keltaisia, punaisia ja sinisiä eli mitään suunnitelmallisuutta värien käytössä ei minulla tässä työssä kyllä ollut. Isoäidinneliöistäkin taisi joistakin tulla erikokoisia.

Ala-asteella  viidennellä tai kuudennella luokalla teimme myös poppaliinan. Muistaakseni silloin oli joulu tulossa, joten siksi tuo punainen väri. Vaikeaa oli tehdä tasaista ja yhtä leveää jälkeä. Tätä on paljon käytetty kotona pikkupöydillä ja se onkin melko kulunut.

Ensimmäiset villasukat. Ovat vieläkin käytössä. Muttei minulla, vaan äidillä. Hyvin ovat kyllä kestäneet, kun varmaan 6. tai 7. luokalla on tehty.

Yläasteella tehty kassi. Kahdella taskulla varustettuna. Punaisesta kuviosta piti tulla sydän, mutta eipä se siltä kauheasti näytä. Kassi on ollut kovassa käytössä luistinkassina ja luistimet säilyvät siellä myös nykyään.

Ysiluokalla tehty nopea penaali, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Tekstiilitussilla kirjoitettu Moulin Rouge! -elokuvasta tuttu fraasi.

Lisäksi ala-asteella pakollisilla "puukässä" tunneilla muistan tehneeni puisen voiveitsen, jonka kahvaan sai polttaa kuvion. Tein kolme tähteä molemmille puolille.

Kotona virkkasin myös paljon erilaisia pipoja. Silloin virkkaus ei kuitenkaan ollut vielä ihan hallussa, aloitin pipot virkkaamalla ison ketjusilmukkaympyrän enkä osannut kunnolla kaventaa, joten päälaella pipoissa on isoja reikiä, koska olen vain hyppinyt silmukoiden yli.

Muistoja on paljon, suurin osa niistä on kuitenkin hyviä muistoja, jotka ovat varmasti olleet syynä omaan käsityöinnostukseeni. Tajusin muuten sellaisen asian, että viime vuosina etenkin neulominen on itsellä aina ajoittunut syksyyn ja talveen, mutta sitten into on lopahtanut kevään ja kesän ajaksi ja alkanut taas syksyllä. Tänä talvena innostukseni alkoi jo loppukesästä ja on kestänyt yllättävän pitkään eikä mitään kyllästymistä ole tullut. Ainakaan vielä. Villaisten neuleiden ja asusteiden tekeminen saattaa kyllä jäädä tässä kevään edetessä vähemmälle, mutta sitten vuoronsa saa amigurumit ja muunlaiset käsityöt.