28.2.2014

SikSak-lapaset

Edellisessä postauksessa esitellylle pipolle neuloin kaveriksi siksak-lapaset. Lankana tässäkin siis Cascade Yarnsin 220 Superwash Sport persikan ja hiilen väreissä. Persikkaa jäi vielä pikkuruinen kerä, mutta hiili riitti juuri ja juuri vielä näihin lapasiin. Pipoon ja lapasiin kului siis yhteensä vähän vajaa 200 grammaa lankaa.

Lapaset neuloin myös nelosen puikoilla, kuten piponkin. Aloitin 44 silmukalla, neuloin resoria ja resorin loputtua lisäsin joka puikolle yhden silmukan (=48 silmukkaa) ja aloitin kuvion. Lapasista tuli tuolla silmukkamäärällä juuri sopivat omiin käsiin, alle mahtuisi vielä vaikka sormikkaat sitten kovemmilla pakkasilla. Tosin niitä kovempia pakkasia taitaa tulla seuraavan kerran vasta ensi talvena. Tai no eihän sitä tiedä, vaikka maalis-huhtikuussa olisikin kovat pakkaset ja lunta sataisi vielä reilusti. Toivottavasti ei kuitenkaan.


Alla on lapasten nurjan puolen langanjuoksuja. Tätä mallia oli mukava neuloa, kun ei ollut niin pitkiä langanjuoksuja, että niitä olisi tarvinnut alkaa sitoa, paitsi ihan alussa ja lopussa. Pisin langanjuoksu oli viiden silmukan pituinen eikä se vielä itselleni ollut niin pitkä, että sitä olisi tarvinnut kierittää toisen langan ympäri.


Tässä sitten sekä pipo että lapaset. Vaikka kuviot ovatkin erilaisia, niin silti ne sopivat mielestäni hyvin yhteen. Jos joku muuten haluaa tarkempia ohjeita piposta tai lapasista, niin huikatkaapa, niin kirjoittelen ohjeita ja teen vaikka kuvioista mallikaaviot.


24.2.2014

Kolmioita, kolmioita

No niin, nyt on saatu SE pipo valmiiksi, mikä olisi pitänyt saada tehtyä jo taannoiseen Silmukan ytimestä -haasteeseen. Eli kirjoneuletta ja kolmioita tuli tähän piposeen. Lankana toimi Cascade Yarnsin 220 Superwash Sport  charcoalin ja peachin sävyissä. Oli muuten aika ihanan tuntuista lankaa neuloa, pehmoista! Puikkoina taasen toimi nelosen pyöröt.


Kuviota oli kiva neuloa ja mielestäni siitä tuli aika kivan näköinen. Tykkään hirmuisesti tuosta persikan sävyisestä langasta, vaikka se saattaakin näyttää vähän vaaleanpunaiselta, ja siitä miten kivasti se sopii tuon tummanharmaan kanssa yhteen. Lopuksi pipon kruunaa pikkuinen tupsu. Lankaa jäi vielä reilusti ylikin, joten jotakin pipoon mätsäävää siitä voisi tehdä.


18.2.2014

(Feikki) Skappel

Jaa mikäkö? Norjalaisen Dorthe Skappelin, entisen mallin ja tv-juontajan, villapaita, jonka ohjeen hänen mallityttärensä Maria Skappel laittoi puolitoista vuotta sitten blogiinsa ja siitä tuli supersuosittu. Itse tulen vähän jälkijunassa aina tämmöisten tämän-hetken-kuumis-juttujen suhteen.

Villapaidan ohje suomeksi löytyy muun muassa Kalastajan vaimo -blogista.


Mutta neulominen on helppoa kuin mikä. Pelkkää oikeaa kerroksesta toiseen, vähän 2 oikein 2 nurin -resoria, vielä vähemmän silmukoiden lisäyksiä ja kaventamisia. Ja miksikö sanon tätä feikkiskappeliksi. Koska oikea Skappel neulotaan kahdesta eri langasta, alpakasta ja mohairista ja värin pitää olla tuollainen hiekka/beige. Itselläkin on toki alpakkaa, mutta siihen se sitten jääkin. Neuloin tuon nimittäin kahdesta eri alpakkalangasta, Dropsin Alpacasta sekä Alpaca Bouclésta, vaaleanpunaisesta sellaisesta. Puikkona toimi hyvin seiskat ja paidasta tuli ihanan muhkea ja todellakin lämmin. Harmi vaan, että taisivat nuo paukkupakkaset loppua jo tämän talven osalta, mutta odotettakoon sitten seuraavaa talvea.


Jossain vaiheessa voisin kyllä neuloa sen ihan oikean Skappelin, mutta sen aika ei ole vielä.

Löytyykö muilta Skappel-paitoja?

14.2.2014

Silmukan ytimestä -haaste 2/2014: Sydän

Silmukan saalistus & Pipon ytimestä

Helmikuun haasteen aiheena oli arvatenkin sydän. Minulla oli heti jo valmiina pientä ideaa, mutta se ei onnistunut niin kuin olisin toivonut, joten ystävänpäivän kunniaksi askartelin sitten ystävänpäiväkortin.

Sydämet leikkasin ohuista kuviokartongeista sydän-leikkurilla ja laitoin kohotarroilla kiinni helmiäisen pinkkiin korttipohjaan. Dymolla kirjoittelin toivotuksen.



Tämän kortin myötä toivotankin sitten myös kaikille blogin seuraajille oikein ihanaa ystävänpäivää!

13.2.2014

Kansion kohennus

Minulla on ohkanen kansio, mihin olen laittanut kaikki koneelta tulostetut neulonta- ja virkkausohjeet. Kansio on tuollainen huurteisen läpinäkyvä ja halusin kansiin jotain peittävämpää. Aluksi ajattelin, että voisin tulostaa kanteen jonkun kuvan, jonka sitten laitan kannen sisäpuolelle, mutta sitten kun näin Looking for Clementines -blogin Tuulin tuunaaman osoitekirjan, halusin hyödyntää idean omaan kansiooni. Ja samalla sain vähän käytettyä noita teippejäkin kivasti.

Kuvan alkuperäisistä kansista tajusin ottaa vasta, kun olin jo etukannen ehtinyt teippaamaan.


Ja sitten teipattuna. Joululahjaksi sain dymon, joten sitäkin pääsi hyödyntämään tässä näin.


Kansista tuli aika ihanan raikkaat ja värikkäät ja paljon paremmat kuin nuo alkuperäiset, phyi.


Käsityörintamalle kuuluu muuten sellaista, että kesken on yksi vähän isompi neuletyö, joka on tosin enää yhdistämistä vaille valmis. Lisäksi olen aloittanut yhtä pienempää kirjoneuletta, mistä on ainakin omasta mielestäni tulossa aika kiva.

5.2.2014

Titanium

Ei se biisi vaan huivi! Ensimmäinen sellainen, jonka neuloin. En siis ole aikaisemmin näitä kolmiohuiveja pahemmin neulonut, mutta kun tilasin tuota synttäriarvonnassa ollutta Lang Yarnsin Mille Colori Sock & Lace Luxea violettina, niin tilasin myös itselleni oman ihanan sinisen ja hopeankimaltelevan kerän kyseistä lankaa ja päätin neuloa siitä huivin. Huivimallin valinnassa meni jonkin verran aikaa, kun en ollut varma, mihin yksi kerä riittäisi. Kriteereinä oli myös, että mallin piti olla melko helpon näköinen, koska olin ensimmäistä kertaa aikomassa sellaista neuloa, enkä halunnut, että se epäonnistuisi. Huivissa täytyi olla myös pitsiä. Lopulta malliksi valikoitui Heidi Alanderin Titanium-huivi. Ohje siihen löytyy Ullasta.

Kokeilin ensin neuloa huivia vitosen pyöröillä, mutta ainaoikein-neuleesta tuli mielestäni liian harvaa, joten purin ja vaihdoin nelosiin ja jälki oli heti parempaa.  Ohje oli helppo näin ensikertalaiselle, joka on kuitenkin pitsiä ennenkin neulonut ja kaaviotakin oli helppo lukea. Langasta sen verran, että sitä oli ihan mukava neuloa, paitsi että aluksi lanka kiertyi pieneksi möykyksi, jos sitä veti kerästä liian paljon ulos ja välillä sitä kiertomöykkyä oli hankala avata. Kiertyminen kuitenkin väheni eteenpäin neulottaessa.

Kun huivi oli valmis, pingotin sen. Onneksi meillä oli lakanoiden vaihto -päivä, joten sain siinä samalla hyödynnettyä petarin pingotuksessa. Eli kastelin huivin, puristelin liiat vedet pois ja iskin huivin venytettynä nuppineuloilla kiinni petariin ja annoin kuivua.

Huivi pingotuksessa.

Tykkään hirmuisesti noista huivin väreistä ja ne vaihtuvatkin aika kivasti tuossa. Kimallus on myös tosi jees! Huivista tuli korkeudeltaan noin 40cm ja leveydeltään noin 118 cm pitkä, hieman pienempi kuin ohjeen mukaisesta, mutta itselle se on juuri sopiva tuollainen kaulahuivi. Tykkään tositosi paljon! Ja lankaakin jäi vielä reilusti, joten isommankin huivin tuosta yhdestä kerästä olisi saanut.