Titanium

Ei se biisi vaan huivi! Ensimmäinen sellainen, jonka neuloin. En siis ole aikaisemmin näitä kolmiohuiveja pahemmin neulonut, mutta kun tilasin tuota synttäriarvonnassa ollutta Lang Yarnsin Mille Colori Sock & Lace Luxea violettina, niin tilasin myös itselleni oman ihanan sinisen ja hopeankimaltelevan kerän kyseistä lankaa ja päätin neuloa siitä huivin. Huivimallin valinnassa meni jonkin verran aikaa, kun en ollut varma, mihin yksi kerä riittäisi. Kriteereinä oli myös, että mallin piti olla melko helpon näköinen, koska olin ensimmäistä kertaa aikomassa sellaista neuloa, enkä halunnut, että se epäonnistuisi. Huivissa täytyi olla myös pitsiä. Lopulta malliksi valikoitui Heidi Alanderin Titanium-huivi. Ohje siihen löytyy Ullasta.

Kokeilin ensin neuloa huivia vitosen pyöröillä, mutta ainaoikein-neuleesta tuli mielestäni liian harvaa, joten purin ja vaihdoin nelosiin ja jälki oli heti parempaa.  Ohje oli helppo näin ensikertalaiselle, joka on kuitenkin pitsiä ennenkin neulonut ja kaaviotakin oli helppo lukea. Langasta sen verran, että sitä oli ihan mukava neuloa, paitsi että aluksi lanka kiertyi pieneksi möykyksi, jos sitä veti kerästä liian paljon ulos ja välillä sitä kiertomöykkyä oli hankala avata. Kiertyminen kuitenkin väheni eteenpäin neulottaessa.

Kun huivi oli valmis, pingotin sen. Onneksi meillä oli lakanoiden vaihto -päivä, joten sain siinä samalla hyödynnettyä petarin pingotuksessa. Eli kastelin huivin, puristelin liiat vedet pois ja iskin huivin venytettynä nuppineuloilla kiinni petariin ja annoin kuivua.

Huivi pingotuksessa.

Tykkään hirmuisesti noista huivin väreistä ja ne vaihtuvatkin aika kivasti tuossa. Kimallus on myös tosi jees! Huivista tuli korkeudeltaan noin 40cm ja leveydeltään noin 118 cm pitkä, hieman pienempi kuin ohjeen mukaisesta, mutta itselle se on juuri sopiva tuollainen kaulahuivi. Tykkään tositosi paljon! Ja lankaakin jäi vielä reilusti, joten isommankin huivin tuosta yhdestä kerästä olisi saanut.