28.3.2013

Pääsiäisen tipunen

Pääsiäisen kunniaksi pääsiäisaiheella jatkuu tämä blogi. Rairuohon sekaan rumien kaupasta ostettujen tipujen seuraksi halusin tehdä söpömmän tipusen. Ja pitihän tipusella olla myös oma muna, mistä kuoriutua ja minne piiloutua tarpeen tullen.


Ja koska jaetut ohjeet ovat iloksi kaikille, ainakin minulle, niin tässä tämän itse tekemäni pääsiäistipusen ohje.

Lanka: Keltainen Schachenmayr Catania, oranssi Esito Virkkuulanka, valkoinen Novita Tennessee
Koukku: nro 2

Tipunen
1. krs: 5 ks
2. krs: [2 ks s:aan] x5 (10s)
3. krs: [1 ks, 2 ks s:aan] x5 (15s)
4.-9. krs: 6 tavallista krs:ta
Kiinnitä turvasilmät (5mm) ja kirjo nokka.
10. krs: [1 ks, 2 s yhteen] x5 (10s)
Täytä vanulla.
11. krs: [2 s yhteen] x5 (5s)
Päättele.

Siivet x2
1. krs: 4 ks
2. krs: [1 ks, 2 ks s:aan] x 2 (6s)
3.-4. krs: 2 tavallista krs:ta
Päättele ja ompele tipuseen.

Muna
Alaosa:
1. krs: 6 ks
2. krs: [2 ks s:aan] x6 (12s)
3. krs: [1 ks, 2 ks s:aan] x6 (18s)
4.-7. krs: 4 tavallista krs:ta
Reunus [1 ps, 1 ks, 3 kjs, 1 ks] x6
Päättele.

Yläosa:
1. krs: 6 ks
2. krs: [2 ks s:aan] x6 (12s)
3. krs: [1 ks, 2 ks s:aan] x6 (18s)
4.-6. krs: 3 tavallista krs:ta
Tee samanlainen reunus kuin munan alaosassa. Päättele.


Tämän myötä haluan toivottaa teille kaikille 
oikein hyvää pääsiäistä! 

Palataan ensi viikolla :)

26.3.2013

Pääsiäisaskartelua

Tänään lähti pääsiäiskortit matkaan niin omille kuin tuon toisenkin sukulaisille. En halunnut ihan hirveästi perinteisiä pääsiäisen näköisiä kortteja kaikkine munineen, tipuineen ja pupuineen, vaan sellaisia pirteitä. Keväisen oloisia.

Viime vuoden puolella tilasin Teippitarhasta muutaman rullan teippiä ja halusin vihdoin päästä käyttämään niitä. Niinpä jokaisessa kortissa on kolmea erilaista teippiä. Jotkut myös ehkä tunnistavat, että korteissa olevat linnut ovat peräisin toisesta Kotoliving-lehdestä. Linnut on liimattu valkoiselle kartongille ja sitten pistetty kohoteipeillä korttiin. Kuva on otettu, kun korteissa ei ollut vielä toivottajien eli meidän nimiä. Minusta niistä tuli aikas kivat. Ja keväiset.

24.3.2013

Naapurini Totoro

Eilen televisiosta tuli Hayao Miyazakin anime-elokuva Naapurini Totoro. Jos joku ei vielä Naapurini Totoroa tunne, elokuva kertoo kahdesta tytöstä ja heidän isästään, jotka muuttavat maaseudulle vanhaan taloon. Tyttöjen äiti on sairaalassa toipumassa sairaudesta. Tytöt tutustuvat uudessa kodissaan Totoroihin: harmaaseen kuningas-Totoroon, siniseen Totoroon ja pieneen valkoiseen Totoroon. Tämä elokuva on yksi lemppareistani anime-elokuvien osalta ja siksi suloiset Totoro-hahmot ovat päässeet myös virkkuukoukulle. Ohjeet ovat Lucy Ravenscarin ja löytyvät Ravelrysta.

Sinisiä Totoroita olen tehnyt kaksi melkein kaksi vuotta sitten. Molemmat menivät kavereille. Tästä tuli melko iso, noin 15cm korkea.


Harmaan ja valkoisen Totoron olen tehnyt viime syksynä. Harmaan Totoron tein melko ohuesta langasta ja siksi siitä tuli noin pieni. Siitä voisi tehdä vaikka avaimenperän. Olen ajatellut, että voisin vielä joskus tehdä suunnilleen oikeassa mittasuhteessa olevat Totorot ja sitten ne voisi laittaa jonnekin koristeeksi vaikka tällä tavalla.
Voi muuten olla, että Totoro nähdään jossain vaiheessa myös kutistemuovissakin...

Oletteko te nähneet Naapurini Totoroa tai muita Hayao Miyazakin elokuvia?

21.3.2013

Keskeneräiset käsityöt

Santun Maja -blogin Santtu haastoi minut esittelemään keskeneräisiä käsitöitäni. Mulla on ollut vähän se periaate, että tekisin yhtä käsityötä kerrallaan ja niin se on ollut pitkän aikaa, mutta nyt olen päässyt vähän repsahtamaan. Reps. Repsahdus ei kuitenkaan ole kovin paha, sillä tällä hetkellä on vain kolme käsityötä kesken.

*Linkki haasteeseen*


1. Satunnaisia sankareita -tilkkutakki

Kotoliving-lehden tilkkutakkiprojekti. Tämä työ on aivan luonnollisesti kesken, koska neulottavia tilkkuja ilmestyy aina perjantaisin ja syksyllä tulee sitten takinkokoamisohje. Silloin tämän pitäisi siis valmistua.



2. Epäsymmetrinen liivi

Liivi beigestä langasta. Tästä lisää sitten, kun se on valmis. Tämähän jäi kesken kolmannen keskeneräisen käsityön vuoksi, mutta aion tehdä tämän heti valmiiksi, kun se valmistuu.



3. Virkatut tyynynpäälliset

Tämä siis syrjäytti liivin neulomisen. Ensimmäistä tilkkua tyynyyn vasta virkataan, koska tyynynpäällisen suunnitteluun meni kamalasti aikaa ja tilkun mallikin ehti muuttua pariin kertaan. Tilkusta pitäisi vielä saada oikean kokoinenkin.


Tavoitteena on kuitenkin saada nämä kaksi keskeneräistä työtä valmiiksi ennen kesää.

17.3.2013

Kutistemuovi-ensikertalainen

Kutistemuovi on itselleni aivan uusi materiaali, kuulin siitä vasta jokin aika sitten. Viime aikoina olen selaillut Googlen kuvahakua ja eri blogeja, missä on esitelty kutistemuovista tehtyjä juttuja. Ja innostuin. Kävin paikallisessa askarteluliikkeessä toiveena ostaa mustaa kutistemuovia, mutta siellä ei ollut kuin valkoista ja kirkasta muovia, joten mukaani lähti valkoinen, kuuden arkin, kutistemuovipakkaus. Mustaa kutistemuovia tilasin sitten FinnStamperilta (erinomainen palvelu muuten), sieltä tilasin myös parit leimasimet ja leimasinväriä. FinnStamperilta löytyy myös perusteelliset ohjeet kutistemuoville.

Kutistemuovista tehdyistä asioista ihastuin erityisesti Bambi-koruihin. Niinpä ne saivat kunnian olla ensimmäinen kutistemuovikokeiluni. Tulostin netistä pari Bambi-mallia, leikkasin mallit irti ja piirsin lyijykynän avulla kutistemuoviin. Vaikka muovia ei ollut karhennettu, lyijykynä näkyi kuitenkin sen verran mustassa kutistemuovissa, että kuvion näki leikata irti.

Shrink plastic

Kutistin Bambit 160-170 asteessa uunin alatasolla ja takaosassa, koska meidän vammauuni on edestä viileämpi. Menin myös vähän riskillä, sillä en kokeillut uunin lämpötilan sopivuutta millään mallikappaleella ja pelkäsin, että Bambien ohkaset jalat tarttuvat toisiinsa kiinni, mutta niin ei onneksi käynyt, vaan ne suoristuivat ihan kivasti.

Ennen uuniin laittoa kaulakoru-Bambi oli noin 11cm korkea ja kutistumisen jälkeen noin 4cm.


Korvakoru-Bambi oli ennen uunia noin 9,5cm korkea ja kutistumisen jälkeen noin 3cm.


Nyt pitäisi vaan käydä ostamassa jotain hiomapaperia, jotta tuota valkoista kutistemuovia pääsisi työstämään ja piirtelemään. Mielessä on jo parit jutskat, mitä siitä voisi tehdä.

12.3.2013

Superhelppo syyspipo

Muita ihania -blogin superhelppo syyspipo ei itselläni valmistunut syksyllä, vaan keväällä (maaliskuuhan on jo kevättä, eikö). Viime päivinä on ollut hirmuisen kylmä viima eikä nuo minun pitsipiponi oikein sitä viimaa pidä. Siksipä oli tehtävä paksumpi pipo.


Lankana käytin valkoista Novitan Woolia kaksinkertaisena ja mustaa Novitan Isoveljeä. Puikkoina oli nro 5. Tupsun jouduin tekemään kaksi kertaa, koska viime tupsuntekokerrasta on hyyyvin kauan aikaa ja ensimmäisestä tupsusta tuli aivan liian iso! Eikä minulla ollut mitään hienoja tupsukehikoita apuna, vaan ihan pahvin kanssa mentiin. Toisella kertaa onnistui sitten paremmin. Piposta tuli melko napakka, mutta kyllä se päähän mahtuu ja on lämminkin.

8.3.2013

Uutta tyynynpäällistä

Meillä on olohuoneessa kaksi turkoosia sohvatyynyä, jotka ovat jo sen verran pyörineet selän alla, kyynärpään tukena, päiväunityynynä tai muuten vaan sohvalla, että molemmista on alkanut saumat ratketa ja vanu pursota ulos.

Suunnitelmana onkin siis lisätä vähän vanua tyynyihin (koska ovat littaantuneet kaikesta kahden ihmisen painosta), parsia saumat kiinni ja virkata niihin uudet päälliset. Isoäidinneliöitä en aio virkata, mutta ehkä joitain muita tilkkuja saatan tehdä ja yhdistää. Tilkkujen kuitenkin pitäisi olla melko rei'ittömiä, ettei tyynyn turkoosi väri sitten paista läpi. Uusien tyynynpäällisten väreiksi ollaan mietitty harmaata ja valkoista.

Etsy.com
Etsy.com
Arhaus
Etsy.com
Niin ja hyvää naistenpäivää ja viikonloppua!

5.3.2013

Bolero

Muutama postaus aikaisemmin esittelin hankkimiani lankoja, joiden joukossa oli mintunvihreää Novita Rosea. Kerroin jo silloin, että siitä on tarkoitus tehdä bolero (meinaan koko ajan kirjoittaa bloero) Ohje siihen löytyi Drops Designilta ja sieltä muuten näkee myös, minkä näköinen bolero on päällä. Oma tekeleeni kun on vaan tylsästi henkarilla esillä.


S/M-kokoon meni vähän reilu kaksi kerää Rosea seiskan pitkillä puikoilla ja vitosen pyöröpuikoilla neulottuna. Ohje oli mielestäni todella helppo ja tuota oli mukava sekä nopea tehdä. Lisäksi siitä tuli aikas kivan näköinen.

Lisäksi opin tuon ohjeen myötä myös oikeaoppisen (kai) tavan poimia silmukoita reunasta eli siis koukkaamalla langan reunasilmukan läpi. Olenkin aina ihmetellyt, miten silmukoiden poimiminen ja niiden neulominen voi olla niin tiukkaa ja hankalaa, kun olen poiminut reunasilmukan suoraan ja sen jälkeen alkanut neuloa niitä langan kanssa. Jos ymmärsitte, mitä tarkoitan. Aina sitä voi näköjään oppia uutta.

3.3.2013

Kässähissaa

Silloin, kun aloitin tämän blogin pitämisen mietin, että pitääpä jossain vaiheessa kirjoittaa omasta käsityöhistoriasta: mistä kaikki on alkanut ja mitä ollaan lapsena ja vuosien varrella tehty. En ollut kuitenkaan pitkään aikaan päässyt käymään vanhempieni luona, joten se on vaan jäänyt roikkumaan. Nyt kun eilen tein -blogin Hanne julkaisi omia lapsuusajan käsitöitään ja haastoi muitakin tekemään saman, oli pakko lähteä viimeinkin käymään kotikotona ja etsiä vanhoja kässäjuttujani.

Mutta. Koska vanhempani ovat muuttaneet pienempään taloon ja paljon tavaraa meni vanhasta asunnosta roskiin, varmasti siellä meni myös joitakin tekemiäni tavaroita. Nyt se vähän harmittaa, mutta ei voi mitään. Jotakin vielä sentään säilyi ja löytyi. Ja vaikkei kaikista olekaan kuvia esiteltäväksi, niistä voi kuitenkin aina kertoa.

Ensimmäiset käsityömuistoni ovat varmaan 6-7-vuotiaana, kun mummoni opetti minua virkkaamaan. Aluksi tein vain pitkiä ketjusilmukkaketjuja ja purin ne ja tein uudestaan. Sitten myöhemmin mummo opetti, miten ketjusilmukkaketjuista päästään eteenpäin eli opin tasovirkkausta, jolloin sain tehtyä pieniä laukkuja ja pussukoita.

Havainnekuva.

Koulussa ensimmäisistä käsityömuistoista löytyy tietenkin eka- tai tokaluokalla tehty vohvelikangaspussukka. Omani oli keltainen ja muistan, ettei kuviot olleet siinä aivan samanlaisia loppuun asti. Muistan myös, että oli kiva tehdä pussukkaan naru. Saimme valita mieleisen värisiä lankoja ja parin kanssa sitä piti pyörittää kierteelle. Pari kieritti toiseen suuntaan ja minä toiseen.

Vähän ikävämpi muisto liittyy neulomiseen. Toisella tai kolmannella luokalla neuloimme tossut ainaoikein-neuleena, omani tein tummavihreästä langasta. Kun ensimmäinen tossu oli valmis, opettaja sanoi, että yritä saada toisesta tossusta samankokoinen äläkä neulo liian kireästi. Pienen ala-asteelaisen mielessä oli koko ajan, etten neuloisi liian kireästi, joten lopputuloksen varmaan arvaatte. Tossusta tuli todella löysä ja liian iso! Sitten sainkin sanomista opettajalta eikä tossuja voinut ikinä käyttää.

Isoäidinneliöitä opettelimme myös virkkaamaan. Virkkasimme yhdeksän neliötä ja yhdistimme ne. Ompelimme tyynyn ja ompelimme ison neliön tyynyn päälle. Tyynyni kangas oli vaaleanpunainen ja isoäidinneliöni olivat muun muassa keltaisia, punaisia ja sinisiä eli mitään suunnitelmallisuutta värien käytössä ei minulla tässä työssä kyllä ollut. Isoäidinneliöistäkin taisi joistakin tulla erikokoisia.

Ala-asteella  viidennellä tai kuudennella luokalla teimme myös poppaliinan. Muistaakseni silloin oli joulu tulossa, joten siksi tuo punainen väri. Vaikeaa oli tehdä tasaista ja yhtä leveää jälkeä. Tätä on paljon käytetty kotona pikkupöydillä ja se onkin melko kulunut.


Ensimmäiset villasukat. Ovat vieläkin käytössä. Muttei minulla, vaan äidillä. Hyvin ovat kyllä kestäneet, kun varmaan 6. tai 7. luokalla on tehty.


Yläasteella tehty kassi. Kahdella taskulla varustettuna. Punaisesta kuviosta piti tulla sydän, mutta eipä se siltä kauheasti näytä. Kassi on ollut kovassa käytössä luistinkassina ja luistimet säilyvät siellä myös nykyään.


Ysiluokalla tehty nopea penaali, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Tekstiilitussilla kirjoitettu Moulin Rouge! -elokuvasta tuttu fraasi.

Lisäksi ala-asteella pakollisilla "puukässä" tunneilla muistan tehneeni puisen voiveitsen, jonka kahvaan sai polttaa kuvion. Tein kolme tähteä molemmille puolille.

Kotona virkkasin myös paljon erilaisia pipoja. Silloin virkkaus ei kuitenkaan ollut vielä ihan hallussa, aloitin pipot virkkaamalla ison ketjusilmukkaympyrän enkä osannut kunnolla kaventaa, joten päälaella pipoissa on isoja reikiä, koska olen vain hyppinyt silmukoiden yli.

Muistoja on paljon, suurin osa niistä on kuitenkin hyviä muistoja, jotka ovat varmasti olleet syynä omaan käsityöinnostukseeni. Tajusin muuten sellaisen asian, että viime vuosina etenkin neulominen on itsellä aina ajoittunut syksyyn ja talveen, mutta sitten into on lopahtanut kevään ja kesän ajaksi ja alkanut taas syksyllä. Tänä talvena innostukseni alkoi jo loppukesästä ja on kestänyt yllättävän pitkään eikä mitään kyllästymistä ole tullut. Ainakaan vielä. Villaisten neuleiden ja asusteiden tekeminen saattaa kyllä jäädä tässä kevään edetessä vähemmälle, mutta sitten vuoronsa saa amigurumit ja muunlaiset käsityöt.