Pitsineulekauluri

Tässä aikaisemmassa postauksessa vilautin jo vähän puikoilla olevaa vihreää Drops Alpacaa. Nyt työ on valmis ja tuollainen pitsineulekauluri siitä syntyi. Ohje on myös Dropsin ja se löytyy täältä. Lankaa kului vajaa kaksi kerää eli alle 100 grammaa ja nelosen pyöröpuikoilla neuloin koko kaulurin.



Pitsineuletta oli melko haastava tehdä, itselle tuo oli ehkä vaikein pitsikuvio, mitä olen tähän mennessä tehnyt. Varsinkin alku oli hankala ja mallikuviota piti katsoa koko ajan, ettei vaan tee väärin. Mutta siitä huolimatta, vaikka mallia katsoi koko ajan, välillä sinne tuli virheitä ja yhdessä vaiheessa meinasin jo lopettaa koko työn kesken, kun olin tehnyt jonkin virheen, enkä löytänyt sitä, jotta olisin voinut korjata sen. Turhauduin. Kuitenkin jatkoin neulomista virheistä huolimatta. Kaulurin puolivälissä huomasin myös, että olin tehnyt parissa mallikuvion toistossa yhden kohdan liikaa. Noh, ei voi mitään. Eipä sitä kyllä juuri huomaakaan, kun kauluri on kuitenkin rytyssä kaulalla.

Kaulurin alkuun muodostui tuollaisia kivoja "lerpukoita".

 Kun yli puolet kaulurista oli neulottu, aloin vihdoin jo suunnilleen muistaa, miten mallikuvio etenee, eikä ohjetta tarvinnut koko ajan katsoa. Sitten neulominen oli kivaa. Enkä tarkoita, että tuon neulominen olisi alkuun ollut jotenkin tuskaista pakkopullaa. Ei. Sopivasti haastetta ja lopputuloksena kaunis ja lämmin kauluri.

Satunnaisia sankareita, osa 5

Tällä kertaa on vuorossa toisesta Kotoliving-lehdestä löytyvät kolme tilkkua. Näissä opeteltiin ja harjoiteltiin reikäpitsin neulomista. Vasemmalta oikealle reikärivejä, satunnaisreikiä ja reikäpitsiä. Satunnaisreikätilkun kuva lehdessä ei ollut ehkä se kaikista imartelevin, sillä siinä näytti, että reikiä tilkussa olisi ollut vain muutama hassu. Oikeastihan reikiä tulee ihan kivasti "satunnaisesti" ja lopputuloskin on oikeasti parempi kuin lehden kuvassa.

Viikonloppu meni vanhempieni luona maalla, etsien ja kuvaten vanhoja käsitöitäni. Ei niitä kyllä hirveästi ollut enää jäljellä. Siitä lisää kuitenkin myöhemmin :)

Uusia lankatuttavuuksia ja vanhoja tuttuja

Villalangoissa olen yleensä pitäytynyt visusti Novitan langoissa. Ne on tuttuja ja turvallisia. En ole uskaltanut kokeilla muita lankamerkkejä ennen kuin nyt otin ja repäisin ja menin ostamaan Garnstudion Drops Alpacaa ja Cascade Yarnsin Cascade 220:tä. Lisäksi Anttilassa oli tarjouksessa tuttu Novita Rose -lanka, joten sitä tuli hamstrattua ostettua muutama kerä.

Huvikseni en näitä lankoja kuitenkaan ostanut, sillä niiden varalle on jo kehitelty suunnitelmia. Laivastonsinisestä (Navy) Cascadesta on tarkoitus tehdä lepakkohihainen neule ja mintunvihreästä Rosesta bolero. Niistä lisää sitten myöhemmin, kun ovat valmiit.

Vihreä Alpaca on päässyt jo puikoille ja kohta näette, mitä siitä on syntynyt. Sen voin sanoa, että välillä pienet ärrimurrit olivat seuranani tuota neuloessa.

Ps. Meikästä tuli muuten tänään sosionomi (AMK). Jeij \o/

Uusia iloisia maskotteja

Mia Bengtssonin Amigurumi - Virkkaa uusia iloisia maskotteja on kolmas Bengtssonin amigurumi-kirja. Ensimmäisestä kirjasta olen kirjoitellut täällä. Toinen kirjahan on nimeltään Virka roliga amigurumis (Virkkaa hauskoja amigurumeja), mutta sitä ei tällä hetkellä taida saada suomeksi muualta kuin kirjastoista.

Tämä kirja noudattaa kuitenkin samaa kaavaa kuin ensimmäinenkin kirja: on ohjeet erilaisten silmukoiden tekemisestä, miten ohjetta luetaan ja miten amigurumi kootaan. Uusina silmukkatekniikoina on muun muassa nuolisilmukka ja pidennetty silmukka. Kirjan lopussa on lisäksi taulukko mallitöissä käytetyistä materiaaleista langoista ja langanmenekistä silmien kokoon.

Henkilökohtaisesti pidin enemmän ensimmäisestä kirjasta, mutta ei tässäkään mitään vikaa ole. Ensimmäisessä kirjassa oli vaan ehkä vähän enemmän kivempia hahmoja virkattavaksi, vaikka kyllä tästäkin kirjasta löytyi hyvin virkattavaa. Alla olevissa kuvissa on kirjasta löytyviä hahmoja.

Spleenissä ja leijonassa on käytetty uusia silmukkatekniikoita, nuolisilmukkaa ja pidennettyä silmukkaa. Leijonan kuonosta tuli vähän hassu, kun turvanenän takakappale oli sen verran iso kuonoon verrattuna, joten se sitten muotoilee kuonoa lättänäksi, vaikka ei sitä tuosta kuvasta niin hyvin huomaakaan. Spleen on haastavan tason amigurumi ja leijona keskitasoa.

Virtahepo on tähän astisista amigurumeista isoin, jonka olen tehnyt. Novitan 7 veljeksellä virkattuna pituudeksi tuli  28cm ja korkeudeksi 16cm. Tyttö- ja poika minipandat ovat noin 10 cm korkeita. Virtahepo on luokiteltu kirjassa keskitasoksi ja minipanda helpoksi.

Mia Bengtssonilta ilmestyy muuten ihan lähipäivinä neljäs amigurumi-kirja: Mina bästa amigurumis, johon ilmeisesti on koottu parhaat amigurumit kolmesta edellisestä kirjasta! Tosin ei ole vielä tietoa aiotaanko tätä kirjaa suomentaa. Pitäisi kyllä myös tutustua siihen Bengtssonin toiseen amigurumi-kirjaan. Sen kannessa olevat apina ja dinosaurus kyllä houkuttelisivat.

Virkattuja korvakoruja

Viime kesänä tutustuin näihin virkattaviin pitsikorvakoruihin muun muassa Tyttö kylmän maan -blogissa (joka on jostain syystä lopettanut?) ja halusin itsekin kokeilla, miten sellaisten teko tältä tytöltä onnistuu. Kokeilin, virkkasin ja purin, virkkasin ja purin uudelleen ja virkkasin, kunnes niistä tuli tämän näköiset:

Korvikset on virkattu Esito-virkkuulangalla ja koukkuna on tainnut olla 2. Olen kovettanut ne vesi-liimaseoksella niin, että vettä ja liimaa on ollut yhtä paljon, joten niistä on tullut melko jämäkät. Korviksen koko on noin 4,5cm.

Siniset korvikset tein pikkusiskolle syntymäpäivälahjaksi. Näissä molemmissa, mustissa ja sinisissä korviksissa, olen käyttänyt avoimia korvakorukoukkuja, mutta koska korvikset ovat melko kevyet, niin kovemmassa menossa ne voivat tippua, joten ne tarvitsevat sellaisen silikonisen stopparin, tiedättehän? Onneksi omistan muita korviksia, joissa on tämä pieni stoppari mukana, joten olen voinut vaihdella niitä näihin virkattuihin korviksiin. Mutta tietääkö joku saako näitä silikonisia stoppareita ostettua jostain? Ei ole itselle ainakaan osunut silmiin, kun olen muita korunosia hankkinut.

Alemmassa kuvassa olevat mustat ja oranssit korvikset olen tehnyt kaverille. Valkoiset taas tein itselleni. Näissä kokeilin lukittavia korvakorukoukkuja, mutta tykkään kyllä enemmän avonaisista. Oranssit ovat samaa kokoa kuin ylemmissä kuvissa olevat mustat ja siniset. Valkoiset ja mustat sen sijaan ovat hieman pienemmät, halkaisijaltaan noin 3cm.

 Lanka ja koukkuhan minulla on ollut näiden teossa melko isot, joten mitään sen suurempia kuvioita "pitsiin" ei ole muodostunut. Voisin joskus kuitenkin kokeilla jollain ihan ohkasella virkkauslangalla ja pienemmällä koukulla, millaisia kuvioita niistä saisi aikaan.

EDIT. Näiden korvakorujen ohje löytyy nykyään täältä! :)