Pitäähän vuodessa vähintään yksi isompi neule tehdä, joten tällä kertaa vuorossa oli Missä neuloimme kerran -blogin Neulistin suunnittelema La grasse matinée. Tätä aloteltiin tosin jo syksyllä ja välissä on tehty pienempiä välitöitä (joululahjoja muun muassa..), joten sain sen vasta tässä tammikuun lopussa valmiiksi.
Langaksi valitsin ohjeessakin käytetyn Rowanin Fine Tweedin sävyssä Reeth. Lankaa oli mukava neuloa, mutta kovin kovasti ei kyllä pystynyt lankaa venyttämään tai vetämään, kun se jo katkesi. Onneksi näin ei käynyt kuin pari kertaa ja pahimmilta ärräpäiltä vältyttiin. Neuloin paidan L-koossa ja lankaa kului pitkähihaiseen versiooni 12 kerää. Pikkuinen nöttönen jäi vain jäljelle.
Ensimmäistä kertaa pääsin neulomaan raglanhihat ja ai että se olikin
jänskää. Ja helppoa, vaikka aluksi toisin luulinkin. Samoin nautin
suunnattomasti siitä, että paitaan ei tullut yhtään ommeltavaa saumaa.
Vihaan nimittäin sitä saumojen ompelua, kun ei ikinä meinaa tulla
tasaista jälkeä.
Paita oli melko tyköistyvä valmiina, mutta pingottamisen jälkeen se olikin mukavan väljä. Enemmänkin olisi ehkä saanut pingottaa, mutta pelkäsin lankojen katkeamista, joten tuo vähempikin pingotus kelpaa vallan mainiosti. Lämpöinen, ohkanen villapaita on valmis käyttöön, hep!
Onpa mukavan näköinen villapaita! Minulla on tosiaan kokemusta tasan yhden villapaidan neulomisesta, mutta ehdottomasti ärsyttävin vaihe oli kappaleiden yhteen ompeleminen - ja helpossa laatikkomallissa niitä kyllä riitti (olkapäät, kyljet, hihat koko matkalta ja vielä hihansuihin kiinni).
VastaaPoistaKiitos! Niinpä, saumojen yhdistäminen on tylsää puuhaa :( :D
PoistaTosi kaunis paita! Mä olen haaveillut omasta villapaidasta ja neulonut vain sukkia. Tämä voisi olla se malli, mistä aloitan. Saumat on etenkin arvelluttaneet. Kiitos siis vinkistä :)
VastaaPoistaKiitos ja ole hyvä vinkistä :) Tuo oli kyllä helppoa neulottavaa, eikä sen suurempia kikkailuja tarvinnut.
PoistaSiitäpä tuli kaunis. :)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista