Mekko-ompeluita

Jää nyt vähän viime tippaan nämä tämän vuoden postaamiset, mutta minkäs teet, kun on ollut vähän saamaton tämän blogin suhteen kesällä ja syksyllä. Mutta joka tapauksessa ostin kesällä itselleni saumurin ja pääsin kokeilemaan ihan kunnollista ompelua. Ensimmäisenä ompelin itselleni kimonon viskoosista. Helmaan ja hihansuihin ompelin vielä mustaa pampulanauhaa.

Sitten kokeilin Mekkotehdas-kirjasta Aino-mekkoa sekä Ruut-mekkoa. Ainossa kankaana on Nuppu Print Companyn Sydätalvea puuvillana. Olin kyllä niin ylpeä itsestäni, kun onnistuin ompelemaan noinkin nätin mekon.

Ja Ruut-mekossa on Kässäkerho PomPomilta tilattua pellavakangasta. Ruut-mekon mallista tykkäsin hirmuisesti ja tuo pellavakangas sopii siihen hyvin.

Tyynyä ja projektipussukkaa

Tuossa toukokuussa poskiontelotulehdusta sairastellessa kaivoin ompelukoneen taas pitkästä aikaa käyttöön ja ompelin yhden tyynynpäällisen sekä projektipussukan.

Ensin ompelin tyynynpäällisen. Puuvillakangas on Paapii Designin Palmikko-kangasta, joka riitti yhteen 50x50cm päälliseen. 

Sitten ompelin projektipussukan. Halusin kokeilla ommella tuollaista vetonarupussukkaa ja etsin hyvän tovin helppoa ohjetta siihen ja lopulta sellainen löytyi. Englanninkielisessä vetonarupussukan ohjeessa oli selkeät kuvat, joten ompelu oli helppoa myös tällaiselle ensikertalaiselle. Kankaat olin tilannut Virkkukoukkusesta 50cm paloina. Naruiksi laitoin turkoosia ontelokudetta. Pussista tuli sen verran iso, että sinne mahtuu hyvin suurempikin huiviprojekti lankoineen.

tsi Bambi

Tilasin joskus aikoinaan Paapiista tuollaisen limenvihreän tee-se-itse Bambin ja noin kuukausi sitten päätin yhden aamuvuoron jälkeen, että ommellaanpas nyt tuo pois alta. Paketissa oli simppelit ohjeet mukana ja kaavatkin oli valmiiksi piirretty kankaalle, joten itselle jäi vain osien leikkaus ja yhteen ompelu. Ennen ompelua silitin palaset sileiksi, kun kangas oli paketissa taiteltuna pieneksi.

Tällaiselle tosi vähän ommelleelle (ai että oli hankala tuotakin sanaa yrittää vääntää oikein: ommelleenne, ommelleennelle..) ohjeita piti pari kertaa lukasta läpi ihan ajatuksen kanssa ja mallailla palasia, että ne varmasti tulee ommeltua oikein päin. Pari tuntia tuossa hurahti ja vähän jäi saumoihin pilkistämään valkoista aina joissakin kohdissa, mutta ai että oon ylpeä itsestäni, kun onnistuin noinkin hyvin! Ja tuosta Bambista tuli aivan ihastuttava!

Pikku Bambi päätyy todennäköisesti meidän tulevalle kummilapselle, jonka ristiäisiä vietetään muutaman viikon päästä. Siellä se tuottaa varmasti paljon iloa :)

Häät: Sormustyyny ja sukkanauha

Tee se itse -hääpostaukset jatkuu sormustyynyn ja sukkanauhan parissa. Ensiksi esitellään tuo sormustyyny. Vaikka sormustyyny onkin ehkä vähän turha häähömppä, kun sitä tarvitsee vain kirkossa sen parikymmentä minuuttia, niin itse ainakin halusin sellaisen tehdä omin käsin. Etsiskelin ensin sopivan näköisen virkattavan palasen (lasinalusen) ja se löytyi täältä.

Kangas sormustyynyä varten löytyi jo valmiiksi, kun lyhensin yksiä valkoisia paneeliverhoja, niin lyhennetystä osasta sai juuri sopivasti kangasta tyynyä varten. Ensin ompelin virkatun palan kiinni kankaaseen ja kiinnitin myös tuon harmaan nauhan, joka myöskin löytyi valmiiksi kotoa, olen nimittäin hamstrannut erilaisista paidoista niitä silkkisiä ripustuslenkkejä :D Lopuksi yhdistin kankaan palaset pieneksi tyynyksi. Kuvissa on kihlasormukseni.

Sitten se sukkanauha. En halunnut ihan perinteisen näköistä sukkanauhaa rypytyksineen ja rusetteineen/kukkineen, joten selasin Pinterestiä ja vastaan tuli tuollainen joustavasta pitsistä ja isosta helmikoristeesta tehty sukkanauha. Sellainen oli siis tehtävä. Helmikoriste tilattiin eBaysta ja juuri oikeanlainen joustava, leveä pitsi löytyi niinkin yllättävästä paikasta kuin Kestovaippakauppa.comista/Jyvaskylänkangaskauppa.fistä. Ja ensinhän ompelin tuon koristeen pitsiin ja sitten yhdistin pitsin ympyräksi.

Hyvin pysyi sukkanauha ylhäällä koko hääpäivän, ainut vaan, että helmikoriste meinasi koko ajan takertua alushameeseen ja kun sen käänsi sisäreiden puolelle, se rikkoi sukkahousut, mutta kukapa sitä nyt ison hameen alta näki :D Ihana tuosta tuli ja se lähtikin sitten päivän lopussa erään naimattoman miehen matkaan, nyyh.

Kukkaisa pussihame

Tuosta punaisesta kukkakankaasta piti joskus tulla mekko. Silloin kun olin vielä yläasteella. Ohje ja kaavatkin oli jo katsottu jostain todella vanhasta Suuri käsityö -lehdestä, mutta se unohtui ja jäi tekemättä. Nyt löysin kankaan uudelleen, samoin lehden, mutta en enää muistanut, mikä mekko kankaasta piti tulla. Tein sitten pussihameen Hupsistarallaa-blogin ohjeella.

Vein omaa pussihamettani vielä vähän pidemmälle ja ompelin siihen myös taskut, koska on kätevää, että hameessa on myös taskut. Selkeää eikö? Ottaen huomioon, että olen viimeksi ommellut kunnolla vaatteita joskus yläasteella, hameeni onnistui aika näppärästi. Ja oon aika iloinen hameestani.

Minulla olisi tuolla jemmassa myös kivaa syksyistä kangasta, mitä joskus Hemtexin alelaarista löysin. Siitä taitaa myös tulla pussihame. Syksyinen sellainen.

Triforce-iltalaukku

Edelleen innostuin vielä virkkaamaan ensimmäisestä Virkkuri-kirjasta tämän Triforce-iltalaukun (seuraavaksi kyllä virkkaan uudestakin kirjasta jotain!). Pari viikkoa sitten oli pikkuserkun rippijuhlat, joita varten virkkasin kyseisen veskan. Tietenkin vielä niin, että se sopii sitten juhla-asuun.

Lankoina käytin Esito-virkkuulankaa, valkoista ja persikkaa, vaikka tuo persikka näyttääkin ihan oranssilta. Koukkuna käytin 2mm, vaikka ohjeessa mainittiin 1,75mm koukku, mutta tuolla isommalla koukulla oli mukavampi virkata eikä laukusta tullut yhtään sen isompi.

Pieniä virheitä matkan varrelle tuli, mutta ne eivät juuri haittaa. Muun muassa tein ekasta kolmiorivistä yhden rivin vajaat ja joissakin kolmioissa on yksi rivi liikaa, mutta ne virheet jäävät suurilta osin piiloon tuohon laukun sivuun, joten ne eivät häiritse.

Tässä projektissa pääsi anopin lainaama ompelukonekin jälleen käyttöön, kun napsaisin liian pitkistä vaaleista paneeliverhoista pätkän pois ja surautin laukkuun vuoren. Tuosta innostuneena ompelin myöhemmin jotain muutakin, mutta siitä lisää sitten toisessa postauksessa!

Hihna on samaa kuin pallokassissakin. Ostin silloin Sinellistä sellaisen kahden metrin pätkän ja vielä sitä jäi pikkuinen pätkä jäljelle. Lopuksi vielä kiinnitin nepparin kiinni ja siinä oli valmis iltalaukku.

Lopuksi vielä kännykkäräpsy rippijuhlapäivän asusta sekä tietenkin siitä laukusta! Tekisi mieli vielä virkata samanmoinen mustavalkoisena, mutta taitaa jäädä tulevaisuuteen se projekti, sillä tuota tehdessä vasemman käden nimetöntä alkoi särkeä ja oikeastaan vasta nyt eli melkein kuukausi eteenpäin siihen ei enää koske virkatessa. Vaarallista hommaa.

Kässähissaa

Silloin, kun aloitin tämän blogin pitämisen mietin, että pitääpä jossain vaiheessa kirjoittaa omasta käsityöhistoriasta: mistä kaikki on alkanut ja mitä ollaan lapsena ja vuosien varrella tehty. En ollut kuitenkaan pitkään aikaan päässyt käymään vanhempieni luona, joten se on vaan jäänyt roikkumaan. Nyt kun eilen tein -blogin Hanne julkaisi omia lapsuusajan käsitöitään ja haastoi muitakin tekemään saman, oli pakko lähteä viimeinkin käymään kotikotona ja etsiä vanhoja kässäjuttujani.

Mutta. Koska vanhempani ovat muuttaneet pienempään taloon ja paljon tavaraa meni vanhasta asunnosta roskiin, varmasti siellä meni myös joitakin tekemiäni tavaroita. Nyt se vähän harmittaa, mutta ei voi mitään. Jotakin vielä sentään säilyi ja löytyi. Ja vaikkei kaikista olekaan kuvia esiteltäväksi, niistä voi kuitenkin aina kertoa.

Ensimmäiset käsityömuistoni ovat varmaan 6-7-vuotiaana, kun mummoni opetti minua virkkaamaan. Aluksi tein vain pitkiä ketjusilmukkaketjuja ja purin ne ja tein uudestaan. Sitten myöhemmin mummo opetti, miten ketjusilmukkaketjuista päästään eteenpäin eli opin tasovirkkausta, jolloin sain tehtyä pieniä laukkuja ja pussukoita.

Havainnekuva.

Koulussa ensimmäisistä käsityömuistoista löytyy tietenkin eka- tai tokaluokalla tehty vohvelikangaspussukka. Omani oli keltainen ja muistan, ettei kuviot olleet siinä aivan samanlaisia loppuun asti. Muistan myös, että oli kiva tehdä pussukkaan naru. Saimme valita mieleisen värisiä lankoja ja parin kanssa sitä piti pyörittää kierteelle. Pari kieritti toiseen suuntaan ja minä toiseen.

Vähän ikävämpi muisto liittyy neulomiseen. Toisella tai kolmannella luokalla neuloimme tossut ainaoikein-neuleena, omani tein tummavihreästä langasta. Kun ensimmäinen tossu oli valmis, opettaja sanoi, että yritä saada toisesta tossusta samankokoinen äläkä neulo liian kireästi. Pienen ala-asteelaisen mielessä oli koko ajan, etten neuloisi liian kireästi, joten lopputuloksen varmaan arvaatte. Tossusta tuli todella löysä ja liian iso! Sitten sainkin sanomista opettajalta eikä tossuja voinut ikinä käyttää.

Isoäidinneliöitä opettelimme myös virkkaamaan. Virkkasimme yhdeksän neliötä ja yhdistimme ne. Ompelimme tyynyn ja ompelimme ison neliön tyynyn päälle. Tyynyni kangas oli vaaleanpunainen ja isoäidinneliöni olivat muun muassa keltaisia, punaisia ja sinisiä eli mitään suunnitelmallisuutta värien käytössä ei minulla tässä työssä kyllä ollut. Isoäidinneliöistäkin taisi joistakin tulla erikokoisia.

Ala-asteella  viidennellä tai kuudennella luokalla teimme myös poppaliinan. Muistaakseni silloin oli joulu tulossa, joten siksi tuo punainen väri. Vaikeaa oli tehdä tasaista ja yhtä leveää jälkeä. Tätä on paljon käytetty kotona pikkupöydillä ja se onkin melko kulunut.

Ensimmäiset villasukat. Ovat vieläkin käytössä. Muttei minulla, vaan äidillä. Hyvin ovat kyllä kestäneet, kun varmaan 6. tai 7. luokalla on tehty.

Yläasteella tehty kassi. Kahdella taskulla varustettuna. Punaisesta kuviosta piti tulla sydän, mutta eipä se siltä kauheasti näytä. Kassi on ollut kovassa käytössä luistinkassina ja luistimet säilyvät siellä myös nykyään.

Ysiluokalla tehty nopea penaali, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Tekstiilitussilla kirjoitettu Moulin Rouge! -elokuvasta tuttu fraasi.

Lisäksi ala-asteella pakollisilla "puukässä" tunneilla muistan tehneeni puisen voiveitsen, jonka kahvaan sai polttaa kuvion. Tein kolme tähteä molemmille puolille.

Kotona virkkasin myös paljon erilaisia pipoja. Silloin virkkaus ei kuitenkaan ollut vielä ihan hallussa, aloitin pipot virkkaamalla ison ketjusilmukkaympyrän enkä osannut kunnolla kaventaa, joten päälaella pipoissa on isoja reikiä, koska olen vain hyppinyt silmukoiden yli.

Muistoja on paljon, suurin osa niistä on kuitenkin hyviä muistoja, jotka ovat varmasti olleet syynä omaan käsityöinnostukseeni. Tajusin muuten sellaisen asian, että viime vuosina etenkin neulominen on itsellä aina ajoittunut syksyyn ja talveen, mutta sitten into on lopahtanut kevään ja kesän ajaksi ja alkanut taas syksyllä. Tänä talvena innostukseni alkoi jo loppukesästä ja on kestänyt yllättävän pitkään eikä mitään kyllästymistä ole tullut. Ainakaan vielä. Villaisten neuleiden ja asusteiden tekeminen saattaa kyllä jäädä tässä kevään edetessä vähemmälle, mutta sitten vuoronsa saa amigurumit ja muunlaiset käsityöt.